Penkkiurheilijat ja aloittelevat tuunaajat ihailevat usein kalliita turboahtimia sekä tyylikkäitä kilpajousituksia, uskoen, että näihin lisävarusteisiin sijoittamalla voittaa varmasti. Totta kai kunnon varustelusta on apua, kun tahtoo maksimoida autonsa suorituskyvyn, mutta kierrosnopeuksiin vaikuttaa enemmän renkaat. Kannattaa siis suunnata katseensa aivan maan tasalle kun tahdot löytää vastauksen vauhdin kasvattamiseen.
Toisin kuin nopeasti autoon pultattavat varusteet, vaatii oikeiden renkaiden valinta hieman perehtymistä siiä, miten renkaat reagoivat ulkomaailmaan ja miten ulkomaailma reagoi renkaisiin. Renkaat voivat olla vaativat ja monimutkaiset, mutta kannattaa panostaa aikaa niiden opiskeluun. Juuri mikään muu ei voi vaikuttaa niin ratkaisevasti auton suorituskykyyn.
Erikoisrenkaiden rajoitteet
Toisin kuin jokasäälle sopivat perusrenkaat, DOT R-compound rengas toimii hyvin rajoitetuissa olosuhteissa: yleensä vain noin 70 ja 104:n celcius-asteen välillä. Heti kun lämpötila laskee tai nousee tämän asteikon toiselle puolelle, rengas menettää ajotuntumaa ja pitoa, toiset yksilöt enemmän kuin toiset. Sen täydellisen toimintaympäristön löytäminen vaatii aikaa, jotta rengas ei ala ylikuumeta ja muuttua jopa rasvaiseksi.
Lämpötilat sikseen, juuri parhain toiminta-alue on usein erittäin kapea. Drew Dayton, Toyo'n tuotekehityksen insinööri kertoo: "katurengasta on paljon helpompi ajaa sopien rajojen sisäpuolella, ja rengas antaa paremmin anteeksi jos ylität rajat. Street-rengas tarjoaa yleensä selkeämmän palautteen, joka auttaa kuljettajaa tulkitsemaan rengasta manuaalisesti, huomaamaan, miten rengas toimii". Tällainen toiminta on erittäin tärkeää, sillä varsinkin amatöörikuljettajien on usein vaikea reagoida erikoisrenkaiden hienovaraisiin viesteihin.
Tarkempaa tietoa pidosta
Mitä kuitenkin tulee DOT-R renkaaseen, Dayton toteaa: "Tällä renkaalla on paljon parempi ote kuin street-renkaalla, ja se tarjoaa mahdollisuuden monelle kuljettajalle peittää heikkouksiaan". Koska raja-arvot ovat niin paljon korkeammat, ei DOT-R-renkaiden kanssa kuljettajien tarvitse ehkä pinnistellä niin paljon kuin tavallisten renkaiden. "Talvirenkaat ovat valmistettu erityislaatuisesta materiaalista, jonka kumi pysyy pehmeänä jäätävälläkin ilmalla. Tämä liittyy lasittumisominaisuuteen kylmällä säällä", Dayton selittää. Tämä on tietenkin tärkeää, jos rengas on käytössä viileissä olosuhteissa, mutta kilparadalla tällainen rengas on hyödytön muutaman kuuman kierroksen jälkeen.
Suorituskykyyn keskittyvä rengas ei ehkä ole yhtä monipuolinen erilaisissa ajotilanteissa, koska se on tarkoitettu kilparadoille. "R-Compound muuttuu kovemmaksi ja kovemmaksi sitä mukaa kun lämpötila laskee. Jossain vaiheessa tämä yhdistelmäaines menettää niin paljon joustavuuttaan, että se alkaa halkeilla kuorman alla tai liikkeessä", Dayton varoittaa. Tämän sanottuamme voimme myös kertoa, että kumiseoksia kehitetään jatkuvasti ja useimmiten tarjolla on toimiva kompromissi jossa kylmänkestävyys yhdistyy tehokkuuteen.
Kuumuudelta suojautumista
Jotta kilpa-ajaja voi ymmärtää kilparenkaita, täytyy hänen ottaa käyttöön tuntomittarit ja ottaa ylös lukemia renkaista. Lämpömittarit, joissa on pieni, lävistyksen tapainen anturi, toimivat parhaiten koska ne tallentavat tiedot syvemmältä kuin vain renkaan pinnalta. Kun lämpötilaa mitataan noin 1 mm syvyydestä renkaasta, saa mittaaja paremman käsityksen renkaan todellisesta lämpötilasta, sillä pintalämpötilat vaihtelevat paljon herkemmin ja reagoivat nopeammin ympäristöön.
Ensimmäiseksi käyttäjän täytyy läpäistä kulutuspinta sen ulkopuolelta, sitten sen keskeltä ja lopuksi vielä sisältä. Uloimmat mittaukset tulisi tehdä noin 2,5 sentin päässä renkaan yläreunasta. Kun tutustut renkaan kulutuspintaan ja selvität lämpötilaa näiltä kaikilta kolmelta alueelta, saat hyvän käsityksen siitä, millainen kosketuspinta renkaalla on ja missä sitä käytetään eniten. Ideaalitilanteessa renkaan koko pinta olisi kontaktissa tien kanssa, mutta pinnan epätasaisuuksien, asennuksessa tapahtuneiden epätarkkuuksien ja eri nopeuksiin ja asentoihin liittyvien kulmausten takia tätä on käytännössä mahdotonta saavuttaa.
Useimmille harrastajakilpailijoille ja aloittelijoille tämä lähestymistapa riittää, mutta isojen ratojen pojat, kuten GT3-tason ja sitä isompien paalupaikkojen kuskit, haluavat laajentaa vielä näkemystään. "On olemassa TPMS-pohjaisia ratkaisuja jotka mittaavat ilmanpainetta ja renkaan sisälämpötilaa infrapunamittarilla, joka on rakennettu osaksi TPMS-systeemiä. Tähän järjestelmään voi liittää telemetrin sekä renkaan pintalämpötilaa mittaavia tekijöitä", Dayton kertoo. Infrapunasensori tai jopa infrapunakamera, asennettuna ajoneuvoon, voi tulkita renkaan kulutuspinnan lämpötilaa kisan aikana ja kertoa Le Mansia ajaville kuljettajille tärkeää tietoa renkaasta ja sen kestävyydestä, ja näin etumatkaa kilpakumppaneihin.
Lämpötilan muuttaminen voimaksi
"Renkaiden lämpötilaa voi hyödyntää kun analysoidaan auton kokoonpanoa, oikeaa rengaspainetta ja ylipäänsä koko renkaan suorituskykyä", Dayton huomauttaa. Fiksu käyttäjä osaa ottaa hyödyn irti näistä lukemista ja säätää renkaita ja auton toimintaa. Jos renkaan keskiosa on selkeästi kuumempi kuin reunat, voi renkaan paineen laskeminen auttaa jolloin rengas menettää pallomaista muotoaan. Vastaavasti rengaspainetta kannattaa lisätä, jos reunat ovat jatkuvasti kuumemmat kuin keskiura.
Jos sisäkulma on toistuvasti liian kuuma, on syytä tarkastaa renkaan kulmaus. On hyvin mahdollista, ettei silloin rengas osu oikeassa kulmauksessa asvalttiin. Mikäli ulkoreuna on myös kuumentunut, rengas saattaa olla auraavassa ohjauskulmassa. Mikäli rengas ei koskaan saavuta toivottua lämpötilaa, voi olla, että se on liian leveä, liian täysi tai akseli ei ehkä ole tarpeeksi joustava ja pehmeä. Syitä voi olla monia, mutta tutkimalla opit tuntemaan renkaan.
Mikäli rengas ylikuumenee, muutamat merkit yleensä paljastavat sen nopeasti. Jay Jones, Toyo'n pitkäaikainen neuvoja ja kokenut SCCA-kilpa-ajaja itsekin, kertoo: "kuulet kyllä, mikäli rengas ei osu kunnolla asvalttiin. Siitä kuuluu ontto ääni, kuten isku vesimeloniin, ja silloin on luultavasti aika vaihtaa renkaat". Tässä vaiheessa ei enää rengaspaineen säätäminen auta, sillä renkaan muoto ja kulutus on tehnyt kosketuspinnasta epätasaisen ja mahdollisesti hyvin kapean.
Kun hienosäätö ja tekniset parannukset eivät auta vaan rengas alkaa liukua ja suorituskyky heiketä, on turvallista olettaa että renkaan parhaat päivät ovat ohi. Jones neuvoo kokemuksen syvällä rintaäänellä: "Kilpa-ajaminen on pitkälti resurssien hallintaa. Joskus täytyy hieman hillitä menoa, ja se vaatii itsekuria". Keskellä kiihkeintä kilpaa, on toisinaan vaikeaa tehdä järkeviä ratkaisuja jotka vaativat pidättelyä. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, mikäli haluat pitää huolen renkaiden lämpötilasta ja kilpailun jatkumisesta, mahdollisesti jopa voitosta. Näin esimerkiksi Alain Prost saattoi yllättää kaikki voittamalla ajonsa.
Kun renkaat ovat saavuttaneet parhaan toimintakykynsä ja selviävät kuumista kierroksista, niistä usein kuoriutuu hieman tieltä tarttunutta kuonaa. Dayton ohjeistaa kilpa-ajajia: "Kun olet ajanut useamman kierroksen, aja suoraan samoilla lämmöillä huoltopisteelle, jos vain autosi sen kestää. Näin saat tarkimmat tulokset lämpötilalukemista. Aloita siitä renkaan osasta, joka joutuu tekemään radalla eniten töitä, eli yleensä renkaan ulkoreunoista. Kun olet mitannut kaikki lämpötilat, ota kaikki painelukemat samassa järjestyksessä, ja analysoi sitten tulokset".
Kun sinulla on tiedossasi paineet ja lämpötilat, on kuljettajalla myöskin parempaa tietoa siitä, millaisia lämpötiloja kierroksilla kannattaa tavoitella. Vaikka nopeammatkin kierrosajat olisivat mahdollisia kyseisellä renkaalla, täytyy löytyy myös tasapaino jottei rengas kulu ennen aikojaan joutuessaan liian vaativiin olosuhteisiin. Pidemmällä tähtäimellä on kannattavampaa suosia ennakoitavaa ohjautuvuutta ja tasaista suorittamista kuin hetkellisiä kierrosennätyksiä.
Painetta tosipaikan tullen
Mitä sitten innokkaan moottoriurheilijan kannattaa tehdä? Tutustua renkaisiinsa, saada niihin hyvä tuntuma ja oppia, milloin rengas on parhaimmillaan ja milloin huonoimmillaan. Jos harjoituksen jälkeen saat yhä vedettyä viisitoista tasaisen nopeaa kierrosta, olet luultavasti löytänyt ihanteellisen lämpötilan. Dayton vahvistaa tulosten kirjaamisen tärkeyden: "Kuten missä tahansa tiedonkeruussa, säännöllinen mittaaminen auttaa muodostamaan kokonaiskuvan ja vertaamaan tuloksia yksittäisiin mittauksiin".